Englannissa ei enää jonoteta niin kuin ennen, ei ainakaan pääkaupungissa. Muistan ensimmäisillä vierailuillani täältä saarivaltiossa sen, että meille oikein opetettiin erikseen jonotuksen tärkeydestä. Se tuli käytännössä koettua, kun kaikki sihisivät bussipysäkillä, jos et asettunut oikeaan kohtaan pysäkin nokkimisjärjestyksessä tai noussut omalla vuorollasi bussiin. Jos järkevää oikeannäköistä jonoa ei ollut, tuli muistaa ketkä tyypit olivat pysäkillä jo kun sille saavuit, ja ketkä tulivat sinun jälkeesi. Vanhempi sukupolvi piti myös tiukkaa muistilistaa kaikista ja huomautti napakasti, jos etuilit heidän mielestään.

Lontoon joukkoliikenteessä kulkee tuhansia busseja päivittäin. Kaikenlaiset kulkijat vanhasta nuoreen runnovat sisään-ulos kunhan kerkeävät. Ja silloinkin, jos joku huomauttaa etuilusta, ei se saa vastaukseksi muuta kuin olankohautuksen, jos sitäkään, ja sitten seuraa lisää runnomista. Itse lipsun joskus itsekkäälle linjalle  tyyliin "miksen minäkin, jos nämä muut?!", mutta jos olen hyvällä tuulella joukkoliikenteessä, annan anteeksi enemmän, ja päästän edes vanhuksen ensin bussiin.