Mikään ei tuo naapureita Lontoossa yhteen enemmän kuin yhdessä koettu kaaos tai järkytys. Oli se sitten vedentulon loppuminen, postimiehen kekkulointi tai kuten tänään kotiin palatessani - kotikulmalla tapahtunut puukotus. Klo 17:20. Olen asunut tässä talossa lähes kaksi vuotta ja vaikka olen jutellut muutaman sanan oman pienkerrostaloni naapureiden kanssa, en ole naapuritalojen asukkaiden ja työntekijöiden kanssa koskaan vaihtanut sanaakaan. Eka kerta tänään. Mielenkiintoista oli ettemme oikeastaan päivitelleet tapahtunutta, vaan lähinnä lähipuistoon lasketuneen helikopterin melua ja kuinka liikenne tästä nyt kyllä jumittuu illaksi niille, jotka ajavat Blackfriarsin kautta. Lontoon arki piinnyttää kai...
