Vaikka maat ja kulttuurit ovat erilaiset monellakin tasolla, jotain samaa suomalaisuudessa ja englantilaisuudessa on. Jos jossain asiassa on tehnyt hyvin tai - hui sentään - saavuttanut jotain hienoa, ansaitusti, auta armias, jos olet siitä onnellinen tai jopa ohimennen mainitset. Heti ollaan kärkkymässä toisen leuhkomista ja kiiluvin vihreiden silmin muistuttamassa kaikesta muusta huonosta maailmassa. Mikä siinä oikein on, ettei toisen puolesta osata olla onnellisia, ja jakaa hyvä suoritus ja onni? Kel onni on, se onnen kätkeköön - my ass! :P