Kirsi kyseli mm. siitä onko joku suomalainen tapa alkanut vuosien kuluessa näyttää hullunkuriselta. No on! Kesälomalla tuli taas kerran todettua se, kuinka paljon minua nykyään hämää suomalaisten peittelemätön tuijottelu. Suurkaupungissa on tottunut siihen, että kaikki kulkevat laput silmillä, muista vähät välittämättä. Katsekontaktia hakevat lähinnä ihmiset, jotka tuntevat sinut ja haluavat tervehtiä - tai muuten vaan hullut. Suomalaisten suoranainen kyyläily hämmentää minut ihan kokonaan! Vastaan tuntemattoman katseeseen usein (haastavan) kysyvästi, miettien kuumeisesti miten tunnen kyseisen ihmisen. Tämä aiheuttaa hassunkurisen kierteen, sillä katseeseen vastaava henkilö ei halua päästää minua niskan päälle tuijottelussa. Siinä sitten seisoa napittamme, kunnes tajuan olevani taas samassa kyyläysnalkissa kuin pari minuuttia sitten toisen aivan tuntemattoman ihmisen kanssa. :D
