2749417135_b24764a7d2.jpg

Olen lukenut tällä viikolla Miika Nousiaisen ihastuttavaa kirjaa Vadelmavenepakolainen. Sen tarina ja huumori ovat kolahtaneet tälläiselle ulkosuomalaiselle aika kovaa. Kirja on myös saanut miettimään omaan kansalaisuustransuuttani (kirjan Mikkohan on suomalainen jässikkä, jonka sisällä asuu ihanan empaattinen aito ruotsalainen). Oma "transuuteni" on lähinnä väliinputoamista. Lontoossa on ikävä saunaa, aitoutta, mäntyjen havinaa. Suomessa ollessani taas kaipaan Lontoon energiaa, kulttuuria ja huuhteluaineen tuoksun leijuntaa ilmassa. Englannissa ollessa minusta on tullut enemmän suomalainen, kuin koskaan Suomessa asuessani. Pienet kotimaiset asiat ja sanonnat ovat erityisen tärkeitä. Eilen esimerkiksi yritin toimistolla kovasti selittää kuinka loogista on sanoa, että jokin asia on "selkärangassa". Silti en tiedä mikä sisälläni asuu, suomalainen, eurooppalainen vai pieni britti. Ehkä ripaus kaikkia niistä. :)