Mieli tekee jutella luokkayhteiskunnassa elämisestä. Sehän kun oli se sellainen ensimmäinen iso kulttuurishokki tänne asettuessa. Suomessa olin tottunut jonkinlaiseen yleiseen asioiden ja ihmisten tasa-arvoon, ja yleensäkin reiluun meininkiin. Täällä luokat ja kaikenlainen hierarkia on vielä aika monella selkäytimessä. Kyllä sain aikaan aikamoisia ilmeitä kollegoilta esim. juttelemalla pomolle leppoisaa small talkia (niin kuin ns. normaalit ihmiset). Eivät olleet ennen moista nähneet ollenkaan, vaikkei pomo ollut moksiskaan. Lähinnä tykkäsi, ja usein tulikin juttelemaan niitä näitä ja oli aidosti kiinnostunut. Olen vuosien aikana oppinut hienovaraisuutta ja etikettiä kyllä sen verran, ettei pahempia mokia enää tule, vaikka onnistuinkin astumaan Jeffrey Archerin varpaille (kirjaimellisesti) pari kesää sitten. Kuulemma olisin saanut tallata kovempaakin, kertoi irlantilainen ystäväni.
