Linnunradan Liftaaja heitti meemillä Lontooseen asti. Seuraa siis seitsemän Lontookyllästämää faktaa minusta ja maailman parhaasta kaupungista. ;-)
Ensimmäinen vuoteni oli Lontoossa vaikein. Halusin takaisin koti-Suomen syliin usein ja kovasti sen aikana. Ehkä eniten kolmantena täälläolo päivänäni, jolloin sain niskaan kylmää brittiläistä sisäänlämpeävää ja vaikeaa asennetta yllinkyllin. Sen kolmannen päivän jälkeen onkin kaikki ollut paljon helpompaa.
Minusta tuli teen, ja paljon myöhemmin kahvin, juoja täällä. En oikein koskenut kumpaankaan ennen tänne muuttoa. Nyt allekirjoitan "teetä ja sympatiaa"-sanonnan 100%:sti, niin hyvin se on selkärankaan iskoistunut.
Rakastan sateista Lontoota. Kaupunki on kaunis ja paljon vastaanottavampi auringossa, mutta mielestäni oikea Lontoo paljastaa kasvonsa vasta harmaassa tihkussa. Olen usein ainoa ihminen Lontoon kaduilla hymyssä suin kun sataa.
Voisin helposti asua Lontoon museoissa lopun ikäni. Kaikkien näiden vuosien jälkeen en ole nähnyt läheskään kaikkea monien niiden kokoelmista, vaikka yritys on ollut hyvä kymmenen. Lempimuseoitani ovat Victoria&Albert-museo South Kensingtonissa ja Tate Modern modernin taiteen museo lähellä kotiani Thamesin eteläpuolella.
Kun haluan ottaa Lontoon ilmapiiristä ja historiasta kiinni, menen usein joko Thamesin varteen South Bankille tai Covent Gardeniin. Vaikka jälkimmäinen on usein täynnä turisteja, aikaisin aamulla tunnelma on kuin vuosien takaa, jolloin Piazzan sisäpihan seinät hengittävät vain historiaa.
Pidän brittihuumorista. Teenjuomisen lisäksi se on toinen vasta täällä oppimani asia. Sen kuivuus ja älykkyys ei ensin oikein napannut. Kesti oman aikansa, kunnes ymmärsin milloin ihmiset olivat tosissaan ja milloin taas vetivät täysillä nenästä (enemmän kuin usein - olin liian otollista maaperää). Nyt arvostan sen ylenmääräisen kohteliaisuuden ja sarkasmin kaunista tasapainoa. Ja annan kympillä takaisin.
Kaikista eniten Lontoossa pidän ehkä juuri sen ihmisistä. Niitä on jokapaikassa, jokaiseen kellonaikaan - ja niitä riittää joka lähtöön. Usein yritän bongailla ja arvata mistä maasta kukakin on alunperin kotoisin. Se ei ole niin vaikeaa kuin luulisi. Tällä hetkellä 95% Lontoossa asuvista ihmisistähän ovat syntyneet joko muualla Britanniassa tai ulkomailla. Minä mukaanlukien. :-)
Ensimmäinen vuoteni oli Lontoossa vaikein. Halusin takaisin koti-Suomen syliin usein ja kovasti sen aikana. Ehkä eniten kolmantena täälläolo päivänäni, jolloin sain niskaan kylmää brittiläistä sisäänlämpeävää ja vaikeaa asennetta yllinkyllin. Sen kolmannen päivän jälkeen onkin kaikki ollut paljon helpompaa.
Minusta tuli teen, ja paljon myöhemmin kahvin, juoja täällä. En oikein koskenut kumpaankaan ennen tänne muuttoa. Nyt allekirjoitan "teetä ja sympatiaa"-sanonnan 100%:sti, niin hyvin se on selkärankaan iskoistunut.
Rakastan sateista Lontoota. Kaupunki on kaunis ja paljon vastaanottavampi auringossa, mutta mielestäni oikea Lontoo paljastaa kasvonsa vasta harmaassa tihkussa. Olen usein ainoa ihminen Lontoon kaduilla hymyssä suin kun sataa.
Voisin helposti asua Lontoon museoissa lopun ikäni. Kaikkien näiden vuosien jälkeen en ole nähnyt läheskään kaikkea monien niiden kokoelmista, vaikka yritys on ollut hyvä kymmenen. Lempimuseoitani ovat Victoria&Albert-museo South Kensingtonissa ja Tate Modern modernin taiteen museo lähellä kotiani Thamesin eteläpuolella.
Kun haluan ottaa Lontoon ilmapiiristä ja historiasta kiinni, menen usein joko Thamesin varteen South Bankille tai Covent Gardeniin. Vaikka jälkimmäinen on usein täynnä turisteja, aikaisin aamulla tunnelma on kuin vuosien takaa, jolloin Piazzan sisäpihan seinät hengittävät vain historiaa.
Pidän brittihuumorista. Teenjuomisen lisäksi se on toinen vasta täällä oppimani asia. Sen kuivuus ja älykkyys ei ensin oikein napannut. Kesti oman aikansa, kunnes ymmärsin milloin ihmiset olivat tosissaan ja milloin taas vetivät täysillä nenästä (enemmän kuin usein - olin liian otollista maaperää). Nyt arvostan sen ylenmääräisen kohteliaisuuden ja sarkasmin kaunista tasapainoa. Ja annan kympillä takaisin.
Kaikista eniten Lontoossa pidän ehkä juuri sen ihmisistä. Niitä on jokapaikassa, jokaiseen kellonaikaan - ja niitä riittää joka lähtöön. Usein yritän bongailla ja arvata mistä maasta kukakin on alunperin kotoisin. Se ei ole niin vaikeaa kuin luulisi. Tällä hetkellä 95% Lontoossa asuvista ihmisistähän ovat syntyneet joko muualla Britanniassa tai ulkomailla. Minä mukaanlukien. :-)
