Lontoon kahvilaelämä - ja kulttuuri on viime vuosina kasvanut huomattavasti. Emme ole vielä missään keskieurooppalaisissa mittasuhteissa, mutta maassa, jossa teen juonti on taidetta, ja yksi parhaimmista keinoista ratkaista pulmatilanne kuin pulmatilanne, on ihmeellistä kuinka kahvi onkin ottanut jalansijaa hitaasti mutta varmasti. Olen itse suomalaiseksi hirveän nuuka kahvinjuoja. En edes tykkää kahvista niin paljon, mutta annas kun on tarjouksessa cinnamon dolce lattea tai strawberry and cream frappucinoa olen jonossa ensimmäisenä kinuamassa sellaista ihmettä.

Lontoon kahviloissa onkin parasta ihmisvilinä ja ilmapiiri. Starbucks on mukavin ja regressioivin suurista ketjuista. Missään ei ole kelloja, musiikki on jazzahtavan yleispuuduttavaa, lehtiä ja mukavia nojatuoleja on paljon, eikä henkilökuntaa haittaa yleinen lorviminen. Aika venyy ja taittuu hyvin, ja cookiesit on valtavan kokoisia. Rakastan lauantaiaamuja päivän lehden ja laten äärellä omassa lähikuppilassani.<3